Ompas taas vierähtänyt hetki kun on tänne viimeksi mitään kerennyt kirjoitella, siispä tässä jotain turinaa. Nythän viimeaikoina erityisesti täällä on ollut tapetilla terveydenhoito, sairausvakuutukset ja erityisesti niiden puute. Osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista sairausvakuutusta. Nämä ovatkin jonkinlaisia väliinputoajia eli niitä jotka eivät ole tarpeeksi vaivaisia MediCare ja/tai Medicaid korvauksiin, jotka käytännössä voisi ymmärtää vastaavan suomalaista KELAa tai joille työnantaja ei tarjoa vakuutusta. Perinteisesti työnantaja ottaa työntekijälleen vakuutuksen, joka samalla kattaa koko työntekijän perheen olivatpa he sitten töissä tai ei. Ns. matalapalkkaiset työt eivät sisällä tätä etua, mutta kuitenkin riittää että perheessä edes yhdellä on ns. kunnollinen työpaikakka vakuutuksineen. Jos töistä tulee kenkää, vakuutus on velvoitettu kattamaan sairaudenhoito vielä 6kk työnsuhteen päättymisestä.

Osaltaan terveydenhoidon kustannukset ovat karanneet pilviin noiden työnantajien tarjoamien hyvien vakuutusten takia, eli juuri niitä vakuutuksia jotka ovat hyvinkin kattavia hammashuoltoineen ja silmälasikorvauksineen. Mutta hoito, kunhan sille löytyy maksaja, on jopa erinomaista. Omana kokemuksena eräs julkinen "terveyskeskus" Annapoliksessa, kykeni suorittamaan 45-minuutissa sydänfilmin, täyden verikokeen, aivomagneettikuvan ja jalkojen verisuonten ultraäänen taannoin, kun toinen jalkani alkoi turvota. (Kyseessä oli kuitenkin jokin vaaraton pikkuhommeli eikä mikään veritulppa tms.) Kaikki sujui kuin jossain television sairaalasarjassa, mutta mahtoi loppulaskukin olla jonkinlainen maksajalle.

Kun tuo kommennus päättyi niin jouduimme hankkimaan aivan ikioman sairausvakuutuksen ja pääsin tutustumaan asiaan liittyviin kommervenkkeihin tarkemmin. Ensinnäkin, ns. hyviä vakuutuksia saa ostettua itsekin omalla rahalla. Toisekseen, niitä ei tietysti saa tuosta vain ostamalla, vaan sitä on haettava tarkkojen terveys- ja elintapa-kyselyiden kera. Ja näiden perusteella vakuutusyhtiö arvioi voiko vakuutusta edes myöntää ja minkälaiseen hintaan.

Sairausvakuutuksissakin on erittäin suuri tarjonta ja kirjo kuten kaikessa täällä kaupan olevassa. Kaiken tasoisia ja hintaisia on tarjolla, joista sitten täytyy yrittää optimoida itselleen sopiva; kuten valita sopiva omavastuu, korvauskatto jne. Osassa vakuutuksia on melko korkea omavastuu, mutta kuukausiveloituskin on sitten matalampi, osassa on ns. co-insurance eli, jokin prosenttiosuus jonka joutuu itse maksamaan mahdollisista kuluista. Osassa taasen näitä kuluja on rajoitettu johonkin out-of-the-pocket, eli omasta taskusta kaivettavaan, vuotuiseen maksimirajaan asti. Erikoista myöskin on se, että ns. pre-existing eli jo olemassa olevia pitkäaikais-sairauksia ja niistä tulevia hoitoja ei korvata uudesta vakuutuksesta. Eli sairastua ei kannata ennen vakuutuksen myöntämistä.

Loppujen lopuksi, tästä viidakosta ja monimuuttujaoptimointitehtävästä, löysimme soppelin vakuutuksen, jossa lääkärikäynnit ovat ilmaisia, lähetteet erikoislääkärille $30, hammashuolto, ei korvauskattoa eikä omavastuuta, tuli kustantamaan $440/kk kahdelle hengelle. Tämän päivän kurssilla taitaa olla n 150EUR/kk per lärvi, eli ei kunnolliseen vakutukseen mikään miljonääri kuitenkaan tarvitse olla.