Eräänä päivänä tökkäsin tikun nokassa olevan Suomen lipun ulko-oven pieleen ja siitä muutaman päivän jälkeen ovikello soi. Oven takana oli naapurin rouva, Mrs. Rantala, joka antoi meille purkin oma tekemäänsä hilloa, kuten täällä on tapana jaella kaikenlaista pientä uusille naapureille. Naapurin rouva sanoi innostuneensa nähtyään Suomen lipun, sillä onhan hän Oulusta kotoisin. Tosin Oulusta joka sijaitsee Wisconsinissa. Joillekin paikka voi olla tuttu jos haeskelee Googlen kartastosta Oulua ja manner ei satukaan Eurooppaan. Mrs. Rantalan isovanhemmat olivat suomalaissiirtolaisia, mutta hän ei puhu enempää suomea kuin "päivää". Saunan haaveilee kuitenkin rakentavansa takapihalleen.


View Larger Map

Uusille naapureille käydään jakelemassa kaiken näköistä tavaraa ja heidän oletetaan käyvän kylässä. Naapureille sanotaan oikeasti huomenet ja päivät kun vähänkin vilahtaa nurkissa ja naapurin isäntä morjastaa joka aamu töihin lähtiessä ajaessani ohi. Siis hiukan erilaista eloa kuin Suomessa, jossa korkeintaan murjaistaan "oho", kun sokaisevan räntäsateen vihmoessa alaspäin käännetyt päät kolahtavat yhteen pihakadulla.