Hankittiin jossain välissä kasa hiiriä, joista enemmistö on valkoisia. Valkoisten hiirten hankinta oli päähänpisto eläinkaupassa, jossa niitä myydään lähinnä käärmeiden eväiksi dollarin kappale. Myöhemmin tuli mukaan vielä yksi vaalean ruskea uros ja tietäähän mitä siitä seuraa. Tietysti lisää hiiriä ilman, että niitä täytyy ostella yhtään. Tässä yhtälössä siis ratkaisu on ennalta arvattu, mutta mielenkiintoinen onkin jälkikasvun väritys. Nimittän pienet hiiren retaleet ovat kaikki joko aivan mustia tai kahvin ruskeita. Eli lienee valkeillakin hiirillä jossain piilossa väistyvänä geeninä moinen tumma väritys. Kummallakaan vanhemmalla ei kuitenkaan ole laikuja aiheuttavaa perintötekijää ollenkaan. Aika mielenkiintoinen kokeilu siis. Jälkikasvu näyttää aluksi pieniltä nakeilta ja kunnes karvat kasvavat ja silmät aukeavat ovat ne ihan hiirten näköisiä. Englannin kielessä joka kehitysvaiheelle on oma nimi, pinkies, fuzzies, hoppers tai kittens. Kuvassa oikealla neljännestaalan kolikon päällä oleva taitaa olla hopper ja nimensä mukaan helposti hyppää karkuun.